ommeltu pipo

Ompelin itselleni pipon. Olen kai tullut hulluksi, en nimittäin edes pidä pipoista. Ne ei pysy mun päässä kunnolla, vaan nousee korvien yläpuolelle ja sitten näytän juopolta. Ajattelin kuitenkin, että olisi hyvä omistaa pipo, jos vaikka joskus tarvitsen.

Kaivelin varastoistani trikookangasta, sisustasta tuli punainen, päällisestä tummanruskea. Käytin tätä ohjetta. Yllättävän helppoa, en ollut koskaan ajatellutkaan, että pipon ompelu on noin yksinkertaista.

Koska pipo on mallia "tötterö", siis tuollainen, niin sille voi tehdä myös näin...

 

Eli kääntää reuna, jolloin punaista sisustaa näkyy myös muille.

ei mainoksia -kyltti mummolle

Minulla on jo käynnistynyt joululahjatehdas. Ensimmäisen tuotoksen uskallan jo julkaista, sillä voin olla satavarma siitä, että mummoni ei tätä käy lukemassa. Kovin on yksinkertainen, mutta toivon, että huononäköinen mummoni tästä yksinkertaisesta saisi jotain selvää.

Ehkä maailman yksinkertaisin juttu: pala puuta, pora, akryylimaalit, narua. Siinä kaikki, mitä tähän tarvitsee. Puupalaan porataan reiät, joista naru pujotetaan läpi. Puun pintaan maalataan teksti. Siinä se.

Varmuuden vuoksi liimasin takapuolelle pätkän kaksipuoleista teippiä, eipähän ainakaan kolise ovea vasten.

Pitsikukkahuivi

Yksi keskeneräinen vähemmän. Yksi työ valmistui. Tällä ohjeella tehty pitsikukkahuivi.

Viime talvena tuskailin, kun minun toppatakkini on beige, mikään huivini ei sovi siihen väriltään ja koska takkini on vaalea, en voinut käyttää ainoaa vaaleaa huiviani sen kanssa. Kuka tahansa muu olisi voinut käyttää niitä yhdessä, mutta minä tunnen oloni kotoisammaksi tummissa vaatteissa. No, nyt päätin jo hyvissä ajoin tehdä asialle jotain. Nimittäin mustan huivin, jota käyttää toppatakkini kanssa.

Tein aikaisemmin samalla tekniikalla ponchon, joten huvin tekeminen sujui kuin tanssi. Lankaa jäi vielä reilusti, joten voi olla, että teen vielä jonkunlaisen hatun samaan sarjaan.

Keskeneräisten määrä kasvaa

Olin päättänyt, että teen kaikki keskeneräiset käsityöt valmiiksi ennen kuin aloitan yhtäkään uutta. No, toisin kävi. Löysin vahingossa (ihan oikeasti se oli vahinko!) lähikaupasta poistokorista puoli-ilmaista mustaa Novitan Rosea. Mustaa oli kolme kerää, enkä voinut jättää niitä sinne, vaan minun oli pakko ostaa ne. Päätin tehdä niistä kaulahuivin.

Samoihin aikoihin löysin netistä ihanan ohjeen ja siitäkin syntyi idea, makuuhuoneemme on niin köyhästi sisustettu, että sinne tarvitsee saada jotain. No, tulossa on. Mutta en vielä kerro mitä. ;) Näette sitten, kun saan sen valmiiksi.

Lopputulos oli siis se, että en saanut yhtäkään työtä valmiiksi, mutta keskeneräisiä tuli kaksi lisää. Ja minulla on yhdet langat odottamassa vuoroaan, niiden pitäisi riittää sekä hattuun että sormikkaisiin. Ja yhden baskerinkin ajattelin tehdä, en vain vielä tiedä mistä langasta. Näitä en tosin aio aloittaa ennen kuin keskeneräisiä on saatu valmiiksi. Siis ihan oikeasti en aloita.

Musta-valkoinen poncho

Onnea on äiti, joka myös harrastaa käsitöitä. Säännöllisen epäsäännöllisesti hän käy läpi vanhoja käsityölehtiään, päättää heittää osan menemään, ja tässä vaiheessa minä käyn pelastamassa lehdet ennen roskikseen joutumista. Novita kesä 2010 -lehdestä löysin ihanan ponchon ohjeen. Malli 39. Lankana puro batik, olisin halunnut tehdä samalla värillä kuin ohjeessa (violetti), mutta eihän sitä tietenkään enää ole saatavilla. Päädyin tekemään musta-valkoisen (ilmeisesti tuokin väri on lopetettu, ainakin sen löytäminen oli kovin hankalaa. Anttilan ale-kori pelasti, sieltä löytyi juuri sopivan verran).

Pääsin tekemään pitsikukkakehikkoani johonkin järkevään, tähän mennessä olen tehnyt sillä vain satunnaisia koristeita. Aluksi työn tekeminen tuotti hieman hankaluuksia, olen melko huono lukemaan ja ymmärtämään ohjeita. Hetken aikaa sain pähkäillä, että mitä ihmettä tässä tarkoitetaan ja harkitsin jo, että unohdan koko ohjeen ja teen ponchon "päästäni", mutta sitten tajusinkin, miten se on tarkoitus tehdä. Sen jälkeen työ etenikin joutuisasti ja mukavasti. Jäi siihen pari virhettä, mutta toivon, ettei kukaan niitä huomaa.

Käyttöön pääsi, hauskaa sattumaa oli, kun menin kaupunkiin ja parkkipaikalla sattui tulemaan joku nainen vastaan, jolla oli päällään samanlainen poncho, eri värinen vain.

amppeli

Sain äidiltäni juorun, jolle ei millään meinannut löytyä paikkaa. Lopulta keksin, että ripustan sen keittiön ikkunan yläpuolelle. No, enpä sitten löytänyt kivoja amppeleita mistään. Tuskailin aiheen kanssa, kunnes keksin, että istutan kukan tavalliseen ruukkuun ja solmin narusta sille amppelin. Näin sitten tein.

Ohjeita vastaavanlaisiin amppeleihin on netissä paljon. Näitä voi tehdä vaikka kuinka monella narulla, minä tein omani kolmella. Vähän vino siitä tuli, mutta ei sitä käytössä huomaa. Pohjan solmu vaan ei osu ihan keskelle ruukkua.

Pyykkikori

Meillä oli aivan kammottava rottinkinen pyykkikori. Se oli joka suuntaan vino, sen "sisäpussukka" ei pysynyt paikoillaan, vaan valahti aina pohjalle, siitä sojotti rottingin päitä joka suuntaan... Se oli hirveä. Minulla oli jo pidemmän aikaa ollut idea, että teen itse uuden pyykkikorin. En vain ikinä saanut sitä tehtyä. Löysin sitten Hong Kongista (siitä kaupasta) puisen korin, ilmeisesti tarkoitettu ulos säilytyskoriksi. Siitä tein uuden pyykkikorin meille.

Kerrankin sattui niin hyvin, että tuo boksi oli jo valmiiksi sopivan värinen, vältyin siis pintakäsittelyltä tällä kertaa. Kanteen ruuvasin mustaksi maalatun nupin, jotta kori olisi helpompi avata.

Korin sisäpuolelle ompelin vanhasta lakanasta pussin. Viime aikoina olen käyttänyt vanhan sängyn lakanoita käsitöihin, mitäs niitä suotta säilyttämään, kun enää ei ole niille sopivan kokoista sänkyäkään. Pussukan nidoin korin yläosaan kiinni.